Jotenkin syksy tuli taas ihan liian äkkiä. Töissä on ollut jotenkin ihanan kiire, mutta samalla en ole jaksanut nauttia kesästä. Ja kun elokuu oli mitä oli, tuntuu että syksy tuli jo kuukausi sitten.
Olen yleensä viilenevien päivien myötä saanut energiaa treenaamiseen, mutta tällä hetkellä tuntuu että jotenkin pelkään lähteä taas treenaamaan etten vaan loukkaisi polvea enempää.
Kaipaan kuitenkin aamutreenirutiinejani, sillä minusta oli ihanaa herätä ajoissa ja kun pääsi töihin niin oli saanut jo niin paljon aikaiseksi. Mutta tällä hetkellä en oikein saa nukuttua, enkä syötyä vaan kuljen vain zombina eteenpäin.
Onneksi minulla on koko kesän ollut tanssiharrastukseni, joka pitää minut jotenkin selvillä päivistä. Ehkä teen lupauksen itselleni että alan taas treenaamaan ja nauttimaan elämästä, sillä elämme vain kerran ja vain itseämme varten.
En jaksa enää stressata muista, muiden tekemisistä vain haluan saavuttaa elämässä asioita, joista voin sitten kiikustuolissa olla ylpeä.
Esimerkiksi kun minulla on jo monta vuotta ollu omakotitalo haave, niin aloin nyt sijoittamaan pienen määrän rahaa joka kuukausi. Kerron tästä tarkemmin myöhemmin toisessa tekstissä. Mutta kun mitään ei voi saavuttaa, jollei unelmoi ja mitään ei koskaa saa jos ei ole valuuttaa, joten siksi suurin unelmani jossain vaiheessa elämää on päästä omavaraiseksi. Tarkoittaen siis että mahdollisuuksien mukaan tuotan itse mitä kulutan niin ruuasta sähköön yms. Ja sen toteuttamiseen tarvitaan A. Omakotitalo ja B. Rahaa tehdä muutoksia taloon, pihaan ja elämään ylipäänsä.
Vai onko tämän väsymyksen syy sittenkin koronarokote? Ken tietää, no mennään päivä kerrallaan ja tehdään mitä jaksetaan!
Kiitos kun luit, ihanaa syksyä🍁
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti